Kveeniläinen/suomalainen alkuperäiskansa ei halua kveeni-/suomikäräjiä

Kveeni Suomi Pääkirjoitus

  • Lederartikkel
  • Kvenskfinsk ting

Kveeni-Suomi -Liitto huomaa, että joku puolustaa kveeniläis-suomalaisia käräjiä tasavertaisesti saamelaiskäräjien kanssa. Pääsihteeri Rune Bjerkli, joka seisoo tässä kuvassa Kokkolassa raatihuoneen (ei lakiasäätävä kokous) ulkopuolella, suhtautuu tähän epäilevästi useista syistä.

Jaa tämä:

Etniset käräjät ovat juridisesti kyseenalaisia. Etnisten käräjien luomisen on vähintään tapahduttava sellaisessa keskustelussa, jossa kaikki etniset ryhmät otetaan huomioon. Norjassa emme ole tehneet tätä. Lisäksi etniset käräjät on luotu pohjalle, jossa etnisyydelle on annettu näennäisesti korkeampi laillinen arvo kuin kaikille muille asioille. On myös muita tekijöitä, jotka tekevät etnisistä käräjistä valitettavan. Erityisesti suhteessa kulttuurihistoriaan, yhteiskunnalliseen kehitykseen ja resurssien käyttöön.

Kveenejä/Suomalaisia on kaikkialla Fennoskandiassa. Etelän metsäsuomalaiset norjalaistettiin aikaisemmin kuin kveenit/merisuomalaiset ja muut pohjoisen suomalais-ugrilaiset kansat. Maantieteestä ja ilmastosta johtuen pohjoiset alueet olivat ja ovat edelleen harvaan asuttuja. Tämän vuoksi aluetta oli vaikeampi hallita.

Fennoskandian pohjoisosia on pitkään verottanut kolme valtakuntaa. Tanska/Norja, Ruotsi/Suomi ja Venäjä. Verotus oli geopoliittista. Kerätyllä verolla ei rahoitettu valtakuntia. Yksityishenkilön piti luovuttaa oravannahka tai kaksi, tai jotain muuta verosovituksena.

Vuoden 1520 uskonpuhdistuksen tienoilla asiaan tuli muutos. Kun Kustaa Vaasa veti Ruotsin/Suomen pois pohjoismaisesta Kalmarin unionista, alkoi merkittävä prosessi kansallisten rajojen asettamisessa ja verojen/maksujen/aneiden keräämisessä yhden kuninkaan alaisuudessa. Aina vuoteen 1751 saakka, jolloin Tanskan/Norjan ja Ruotsin/Suomen väliset rajat asetettiin, ja 100 vuotta tämän jälkeen, pohjoiset alueet olivat edelleen vapaita alueita verrattuna Fennoskandian eteläosiin.

Vuonna 1826 määritettiin Norjan (Ruotsin) ja Venäjän (Suomen) raja. Vasta tämän jälkeen viranomaiset alkoivat säännellä rajanylityspaikkoja niin, että se vaikutti ihmisten jokapäiväiseen elämään. Esimerkiksi kveenit/suomalaiset eivät voineet enään vapaasti mennä Finnmarkiin kalastamaan Kveenimaan Suomen puoleisesta osasta (Pohjois-Suomesta, Ruotsista ja Norjasta), kuten he olivat aina tehneet. Kautokeinon kapina vuonna 1852 oli virstanpylväs vuoden 1826 jälkeisessä rajahallinnossa.

Mutta on vielä harvoja alueita, joilla kansalliset rajat ovat fyysisesti yhtä avoimia kuin pohjoisessa. Myös Venäjän rajat ovat olleet avoinna Kirkkoniemen ja sen lähialueen raja-asukkaille.

Todellinen vapaalla alueella asumisen tunne erottaa pohjoiset alueet muusta Fennoskandiasta.

  • Kunnat markkinoivat uusille potentiaalisille työntekijöille vapaata ja mahtavaa luontoa.
  • Jokamiehenoikeus liikkua vapaasti luonnossa on vahva.
  • Suuret avopellot ovat edelleen edellytys laiduntajille ja maataloudelle.

Itsenäisyyden tunne on ollut tärkeä arktisen kulttuurin kannalta.

Käräjien suuri määrä aiheuttaa vain lisää kaaosta

Napapiirin pohjoispuolella johtamisen ja hallinnon tarve on itse asiassa pienempi. Silti jotkut uskovat, että meidän pitäisi ottaa käyttöön enemmän byrokratiaa kuin muilla alueilla. Se on suuri paradoksi.

Ja vieläpä etniseen alkuperään perustuva byrokratia. Etninen alkuperä on yksi niistä asioista, jotka erottavat ihmiset vähiten toisistaan.

Kveeni-Suomi -Liitto uskoo, että Norjan suurkäräjät (Storting) on riittävän hyvä ylin päättävä elin Pohjois-Norjassa. Kieltäydymme luomasta kveeniläis-suomalaiset käräjät samalla tasolla kuin saamelaiskäräjät.

Haasteiden ratkaiseminen rahoituksella ja muulla on järjestettävä eri tavalla kuin kveeniläis-suomalaisten käräjien luominen. Muodolliset erityiset neuvoa-antavat ja/tai päätöksentekoelimet ovat tapa edetä niissä harvoissa aiheissa, joissa tämä on olennaista. Ja näiden on vastattava Suurkäräjille (Stortingille), lääninhallituksille ja kunnille tarvittaessa. Viralliset demokraattiset päätöksentekoelimet.

Kveenit/suomalaiset, saamelaiset ja muut asuvat vierekkäin, lapset käyvät samoissa kouluissa, eikä taloja rakenneta etnisiin gettoihin. Meillä ei voi olla hallintoelintä tai hallintoa, joka näkee asiat vain yhdestä etnisestä näkökulmasta, kun päätökset vaikuttavat myös kaikkiin muihin etnisiin ryhmiin.

Hallintoelinten on oltava maantieteellisiä, koska maantieteellisten alueiden sisällä on erilaisia ​​etnisiä ryhmiä. Monien kuntien suurin haaste on se, että niissä asuu liian vähän ihmisiä. Emme saavuta hyvää sosiaalista kehitystä sillä, että Euroopan vähiten asutuilla alueilla on kolme eri hallintoelintä:

  • Kveeniläinen/suomalainen
  • Saamelainen
  • Norjalainen

Käräjien suuri määrä aiheuttaa vain lisää kaaosta.

Taloudellisen arvon ja tuotannon lisäämisestä on tullut trendi lisääntyneen hallinnon ja julkisen työllistämisen kautta. Paikoin julkishallinnon ja yksityisen liiketoiminnan suhde on kasvanut liian suureksi.

On sinänsä kallista käyttää verorahoja liian suureksi paisuneeseen hallintoelimeen. Se asettaa vain enemmän kapuloita tavallisten ihmisten rattaisiin. Se vie myös asiantuntemusta ja resursseja pois sieltä, missä taloudellisen arvon luonnin ja kulttuurin harjoittamisen pitäisi tapahtua.

Hallinnon lisääminen pohjoisessa vaikuttaa kulttuuriin erityisen voimakkaasti. Kulttuurimme ei ole toimistossa istumista, kulttuurimme on olla kenttätyössä.

Ainakin meidän on huolehdittava siitä, että kalastus ja maanviljelyskulttuuri voi hyödyntää luonnollisia edellytyksiämme tulevaisuudessa. Pohjoisessa oli yleistä, että ammatteja oli useita, kuten kalastaja ja maanviljelijä, koska yhdelle ammatille ei ollut tarpeeksi suuria markkinoita. Monilla arktisilla alueilla asuvilla ihmisillä on edelleen kaksi ammattia. Joku voi istua toimistossa ja olla myös kenttätyössä.

Jaa tämä:

KESKUS KAMP
Lederartikkel
Medlem

By |2024-06-04T06:27:19+02:004 kesäkuun, 2024|Pääkirjoitus|0 Comments

Puolet tarinasta – Kveeni Suomi Liitto

Kveeni Suomi Pääkirjoitus

  • Lederartikkel
  • Leder halve historien

Kveeni-Suomi -Liiton pääsihteeri Rune Bjerkli toteaa, että monet eivät pidä siitä, että liitto parantaa kveenien/suomalaisten virheellistä historiaa. Ihmiset tuntevat olonsa uhatuiksi, he ymmärtävät, että tarina on puoliksi valmis.

Jaa tämä:

Ihminen eroaa kaikista muista olennoista monella tapaa. Suurin ero on suuret aivomme ja älymme. Se antaa meille kognitiivisia kykyjä, jotka kompensoivat heikompaa fysiikkaamme. Se on se asia, joka antaa meille mahdollisuuden luoda tarinoita. Puolikkaita tarinoita.

Emme ole koskaan olleet niin tietoisia kuin nyt. Voimme nyt tehdä päätöksiä monimutkaisista haasteista laajan faktapohjan avulla.

Kaksi puolitotuutta tänään

Mutta koskaan ennen me emme ole olleet niin polarisoituneita kuin nyt, se näkyy pienimmässäkin asiassa. Tämä on paradoksi. Ei ole epäilystäkään siitä, että sosiaalinen media on myötävaikuttanut tähän trendiin.

Heti kun osoitat kiinnostusta johonkin asiaan millä tahansa elektronisella laitteella, sinua pommitetaan samankaltaisella materiaalilla. Emme ole alttiina useille näkemyksille. Saamme vain vahvistuksen alkuperäiselle näkemyksellemme. Päinvastoin tulee olemaan sama.

Saamme yksiulotteisen tarinan. Perustamme elämämme vain tarinan puolikkaaseen.

Puolitotuus ennen ja nyt

Ennen sosiaalista mediaa ja siitä riippumatta maailman ymmärtäminen syntyi tarinankerronnan avulla. Sivilisaatiot alkoivat ihmisistä, joilla oli yhteinen historia jollakin alueella.

Yhteiskunnan rakentamiseksi luodaan yhteisiä normeja, sääntöjä ja kulttuuria, joiden lähtökohtana on jokin tai jotain, esimerkiksi Raamattu.

Professori Yuval Noah Harari, joka kirjoitti kirjan Sapiens: Ihmisen Lyhyt Historia (2011), mainitsee tämän keskeisenä roolina vallan saavuttamisessa. Monet kansat ovat luoneet vahvan yhtenäisyyden keskittämällä historiansa jumalan, hallitsijan, ympärille. Aiemmin oli vain yksi sosiaalinen media: hallitsijan sana. Meille määrättiin puoli tarinaa.

Demokraattisesti valituilla johtajillamme on tämä rooli tänään. Taistelu historiasta on tärkeää myös tämän päivän johtajille. Julian Assange, joka perusti WikiLeaksin ja julkaisi salaisia ​​tietoja Yhdysvaltain sodankäynnistä Irakissa ja Afganistanissa 00-luvulla, sanoo sen melko selvästi. Johtajamme kertovat aivan liian usein (väärän) tarinan saadakseen ihmiset liittymään sotaan.

  • Hitler hyökkäsi Puolaan vuonna 1939, koska “puolalaiset olivat ampuneet saksalaisia”.
  • Vuonna 2003 Yhdysvaltain ulkoministeri Powell perusteli sodan Irakia vastaan ​​”Irak oli hankkimassa ydinaseita”.
  • Putin selitti vuoden 2022 sodan Ukrainaa vastaan ​​maanmiehilleen “Ukrainan natseilla, jotka vainoavat venäläisiä vähemmistöjä Ukrainassa”.

Johtajien tarinat kertovat, mikä on oikein ja mikä väärin. Sillä ei ole niin väliä, onko se oikein vai ei. Norja ei ole niin ainutlaatuinen maa, etteikö sitä tapahtuisi myös täällä.

Puolikas kveeniläinen/suomalainen tarina

Kveeni-Suomi -Liitolla on suuri valokeila historiaan. Kveenien/Suomalaisten tarina on myös vain puolet siitä.

Saamelaiset sanovat, että niitä, joita kutsuimme fenneiksi eli suomalaisiksi, kutsumme nykyään saamelaisiksi. Norjan viranomaiset haluavat kveenien/suomalaisten olevan kansanryhmä, joka tuli Norjaan 1700- ja 1800-luvuilla. Norjan Kveeniliitto uskoo, että kveenien/suomalaisten alkuperäinen kieli oli kveeni.

Meillä on useita luotettavia lähteitä siitä, että pohjoisen fennit olivat suomenkielisiä suomalaisia. Suomalaisten ja lappalaisten apostoli Thomas von Westen sai 1700-luvun alussa Ruotsista suomenkieliset Raamatut levittääkseen kristinuskoa pitkin Norjan rannikkoa.

Norjan tärkein tutkimus määritti vuonna 1751 2336 kilometriä pitkän rajan Norjan ja Ruotsin/Suomen välille. Työtä johti majuri Peter Schnitler. He dokumentoivat, että merisuomalaiset ja kveenit puhuivat samaa kieltä ja heillä oli yhteisiä tapoja.

Muut lähteet osoittavat, että suomalaiset olivat todennäköisesti Norjan rannikolla jo aikaisemmin. Ottar raportoi 890-luvulla kuningas Alfredille Englannissa “Fenneistä” pohjoisessa Norjassa ja samankaltaisista Bjarmeista idässä.

Sitten on oikeastaan ​​hyvä syy tarinalle, joka avaa mahdollisuuden, että merisuomalaiset ja fennit ovat saattaneet olla suomalaisia ​​ja/tai lappalaisia (saamelaiset).

Muutama viikko sitten Meänraatiossa emeritusprofessori Lars Elenius ja tutkija Curt Persson myönsivät, että pohjoisilla alueilla tarinankerronta on lähtenyt saamelaisesta putkinäöstä (11:00).

Puolikas professori

Yksi niistä, jotka hyökkäävät työmme kimppuun historialla, on emeritusprofessori Einar Niemi Altassa kveenikansan päivänä. Hän väittää, että Kveeni-Suomi -Liitto sekoittaa historian legendoihin ja myytteihin.

Hän itse istui totuuskomissiossa ja väittää, että kveenin kieli, joka on standardoitu viimeisten 20 vuoden aikana, on kveenien kieli.

Kveeniä kutsutaan salakieleksi. Se on ollut niin salainen, etteivät edes kveenit/suomalaiset itse tienneet kielestä kuin vasta vähän aikaa sitten. Legenda vai myytti?

Niemi kiistää, että kveenit/suomalaiset olisivat käyttäneet suomenkielistä Raamattua kirjallisena lähtökohtanaan jo ennen 1700-lukua. Læstadiuksen postillat kirjoitettiin suomeksi. Tähän päivään asti suuri enemmistö kveeneistä-/norjansuomalaisista valitsee suomen opiskeltavaksi kielekseen peruskoulussa.

Niemi ei halunnut mitään suomen kielen toimenpiteitä näille kveeneille/norjansuomalaisille “totuustyössä”.

Komission piti vain tutkia “väärää” ei “oikeaa”. Teemme jälleen historiaa puolikkaan tarinan ja uusien suomalaisvastaisten epäoikeudenmukaisuuksien pohjalta.

Tie parempaan tarinaan on pitkä. Kveeni-Suomi -Liitto jatkaa eteenpäin.

Jaa tämä:

KESKUS KAMP
Lederartikkel
Medlem

By |2024-05-27T22:55:29+02:0027 toukokuun, 2024|Pääkirjoitus|0 Comments
Go to Top